Tiivistelmän esikatselu
Stoalainen polku: Aktiiviset harjoitukset itseparannukseen
Moikka tyyppi! Tänään sukellamme syvälle stoalaisuuden maailmaan, mutta ei niin, että luetaan pelkkiä vanhoja kirjoja ja pohditaan elämän tarkoitusta pähkinänkuoressa. Ei, me mennään ihan käytännön tasolle, nimittäin näihin stoalaisten "aktiivisiin henkisiin harjoituksiin". Kuulostaa ehkä vähän vakavalta, mutta lupaan, että tää on just sitä, mitä tarvitaan, kun maailma tuntuu pyörivän liian nopeasti ja sisäinen rauha on kaukainen haave. Varsinkin nykyään, kun kaikenlaista informaatiota ja häiriötekijöitä on ihan hirveästi, stoalainen viisaus voi olla se kultainen avain siihen, että pysytään pystyssä ja koetaan elämä vahvempana ja tyynempänä. Tää konsepti aktiivisista harjoituksista on erityisesti ranskalaisen filosofin Pierre Adon ansiota, ja se juontaa juurensa aina antiikin Kreikan suurmestarilta Epiktetokselta. Nää harjoitukset ei oo mitään satunnaisia juttuja, vaan ne on suunniteltu muuttamaan meitä sisältäpäin, askel askeleelta kohti sitä ihanneminää, jota jokainen meistä voi tavoitella.
Johdanto: Filosofia elämäntapana, ei vain opiskeltavana aineena
Stoalaisuus on aina painottanut autarkiaa, eli sitä itsetyytyväisyyttä ja sisäistä vapautta, jossa ihminen ei ole riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä. Pierre Ado, tutkiessaan antiikin filosofiaa, näki tässä tavoitteessa jotain universaalia, mikä yhdisti eri filosofisia koulukuntia. Ongelmana on vaan se, että me ihmiset niin helposti jäädään kiinni ulkoisiin juttuihin: olosuhteisiin, tunteisiin, haluihin, jotka vie meidät kauemmas siitä, keitä me oikeasti ollaan. Antiikin stoalaiset ratkaisi tän ongelman tekemällä filosofiasta päivittäistä puuhaa. Nää henkiset harjoitukset ei ollu niille pelkkää seremoniaa, vaan tapa "palata itseensä", vapautua siitä vieraantumisen tunteesta, jonka aiheuttaa jatkuva huoli, intohimot ja loputon halu saada lisää. Stoalaiset uskoivat aidosti, että filosofia ei oo vain jotain, mitä luetaan ja analysoidaan, vaan tapa elää. Kuten Epiktetos itse sanoo, jotkut vaan puhuu siitä, "miten elää ihmisenä", mutta eivät itse elä sen mukaisesti. Seneca taas vertasi sitä siihen, että aidosta rakkaudesta viisauteen (filosofia) tuleekin rakkaus sanoihin (filologia). Musonius Rufus varoitteli "sofisteista", jotka "pöyhkeilevät teorioillaan", ja "turmeltuneista ja pehmeistä" filosofeista, joiden teoriat "riittävät nielaistakseen koko ihmisen elämän". Ja Epiktetosta harmitti myös ne, jotka eivät soveltaneet oppimaansa käytäntöön, vaan tyytyivät vain analysoimaan syllogismeja ja hypoteettisia argumentteja. Stoalaisille filosofia oli treeniä, jonka avulla opeteltiin elämään toisin ja katsomaan maailmaa uudesta kulmasta. Nämä harjoitukset oli tarkoitettu vahvistamaan ja sisäistämään stoalaisia periaatteita niin, että ihminen pystyi kohtaamaan minkä tahansa vastoinkäymisen – olipa kyseessä pieni ärsytys tai iso katastrofi – tyynesti. Tää tyyneys ei oo itsekkyyttä, vaan ymmärrystä siitä, miten vaikeaa on auttaa muita, jos on itse hukassa omien ongelmiensa kanssa. Stoalaisuus luo vankan pohjan elämän jatkuvasti muuttuvalla maaperällä, mikä auttaa selviytymään väistämättömistä vaikeuksista paremmin. Ja kun me ollaan vahvempia ja vakaampia, me ollaan myös enemmän läsnä maailmassa ja paremmin varustautuneita tukemaan läheisiämme.
Kolme pilaria stoalaisessa käytännössä
Pierre Ado nostaa esiin useita erilaisia henkisiä harjoituksia. Näihin kuuluu esimerkiksi aamu- ja iltarukoukset, jolloin suunnitellaan tulevaa päivää tai pohditaan mennyttä ja sitä, miten on noudattanut stoalaisia opetuksia. Sitten on premeditatio malorum, eli pahan ennakoinnin harjoitus, jossa mietitään, miten kohdata vastoinkäymiset voimalla ja arvokkuudella, muistaen, että ne ovat "yhdentekeviä" ja meidän ulottumattomissamme, eivätkä siis todellista pahaa. Ado kuitenkin painottaa erityisesti "aktiivisia" stoalaisia harjoituksia, joita hän kutsuu "käytännön harjoituksiksi, jotka on suunniteltu tapojen muokkaamiseksi". Hän mainitsee lyhyesti kolme niistä: itsehillinnän, velvollisuuksien täyttämisen ja välinpitämättömyyden yhdentekevien asioiden suhteen. Nämä kolme aktiivista harjoitustyyppiä sopivat täydellisesti kolmeen käytännön alueeseen, jotka Epiktetos itse määritteli ja jotka tunnetaan stoalaisessa perinteessä "kolmena kurinalaisuutena". Adon mukaan Epiktetos, "suurin auktoriteetti stoalaisuudessa Marcus Aureliuksen aikana", osoitti kolme aluetta, joilla asiat "ovat meidän vallassamme", nojaten kuuluisan "Enkheiridionin" (Käsikirjan) ensimmäisen kirjan jaotteluun: "Jotkut asiat ovat meidän vallassamme, toiset eivät". Epiktetoksen mukaan "se, mikä on vallassamme, ovat arvostelmamme, toimintamme motiivit, halumme, vastenmielisyytemme – lyhyesti sanottuna kaikki, mikä on meidän asiaamme". Kuten Ado kirjoittaa, "se, mikä on vallassamme, ovat oman sielumme teot, koska olemme vapaita valitsemaan ne". Näistä sielun teoista jotkut liittyvät arvostelmien ja myöntymisen alueeseen, toiset halujen alueeseen ja lopuksi kolmannet toiminnan motiivien alueeseen. Siten Adon aktiivisten harjoitusten joukosta itsehillintä liittyy halujen alueeseen, velvollisuuksien täyttäminen toiminnan alueeseen ja välinpitämättömyys yhdentekevien asioiden suhteen arvostelmien ja myöntymisen oikeaan käyttöön.
Itsehillintä (Enkrateia)
Itsehillinnän saavuttamiseksi Adon mukaan on radikaalisti karsittava omia haluja ja pyrkimyksiä, rajoittaen ne ainoastaan moraaliseen hyveeseen – ainoaan asiaan, joka "on meidän vallassamme". Vastaavasti vastenmielisyytemme tulisi keskittyä moraaliseen pahaan. Kaikki tämän ulkopuolelle jäävä on meidän hallintamme ulkopuolella, ja sen murehtiminen on turhaa ajanhukkaa. Antiikin lähteet lisäävät vivahteita itsehillinnän ymmärrykseen. Diogenes Laertios kuvaa Zenon Kitionilaisen esimerkkinä itsehillinnästä ja aiemmin mainitusta autarkiasta (itsetyydyttävyydestä). Zenon tunnettiin "säästäväisyydestään, tyytyväisyydestään köyhyyteen [ja] sosiaalisen käytöksen pidättyväisyydestään". Zenodotoksen epigrammi kutsui Zenonia "autarkian keksijäksi", joka hylkäsi rikkaudet ja perusti koulun, josta tuli "pelottoman vapauden äiti". A. A. Long huomauttaa, että Zenon eli julkisesti, mutta osoitti välinpitämättömyyttä yleisesti hyväksyttyjä menestyksen merkkejä kohtaan ja syvää tyytyväisyyttä siihen, mitä muut kutsuisivat asketismiksi. Long kirjoittaa, että enkrateia (itsehillintä) ei ole sama asia kuin ataraksia (mielen tyyneys), mutta kuitenkin "kaikki kolme hellenististä koulua julistavat tyyneyden ihannetta, jonka saavuttaminen on välttämätön ehto halujen rationaaliselle hallinnalle". Vaikka Zenonille painopiste tuntui olevan aineellisista hyödykkeistä luopumisessa, elämässä on monia asioita, joita voisimme haluta, mutta joita ei voi ostaa rahalla. Ado kuvaa tällaisia "haluttavia asioita, kuten rikkautta ja terveyttä", riippumattomina meistä, ja siksi ne voivat tehdä ihmisistä liian onnettomia, kun niitä ei ole elämässä. Terveys voi tosiaan riippua taloudellisesta asemasta, mutta jopa kalleimmalla sairausvakuutuksella varustetut ihmiset sairastuvat, ja joskus ilman selvää syytä. Joskus minä itsekin kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa lukeakseni kirjaa. Se ei maksa mitään, mutta silti se on halu, johon olen toisinaan liian kiintynyt. Toinen henkilökohtainen esimerkki: haluaisin lapseni käyttäytyvän tietyllä tavalla, esimerkiksi kunnioittavasti ja kunnioittaen rakasta äitiään. Jälleen kerran, kyseessä ei ole aineellinen hyödyke, mutta se on halu, ja se asettaa minut viisivuotiaan lapsen valtaan, joka monin tavoin viehättävänä ei aina – tai periaatteessa koskaan – aseta halujani etusijalle. Sen sijaan, että mentäisiin takaperin ja vähennettäisiin tyypillisestä, ei-stoalaisesta käsityksestä siitä, mikä on "välttämätöntä" tai yksinkertaisesti toivottavaa elämässä – raha, terveys, asema, romanttiset suhteet, hiljainen huone, poikkeuksellisen tottelevainen lapsi – meidän on heitettävä kaikki tämä pois ja aloitettava aivan välttämättömästä ja lisättävä siihen sitten. Moraalinen hyve on kaikki, mitä meidän tulisi haluta, jos haluamme saavuttaa itsehillinnän. Toisaalta moraalista pahaa meidän tulisi pyrkiä välttämään. Vaikeaa? Kyllä. Vaatii yliluonnollisia kykyjä? Todennäköisesti. Todellakin, Long huomautti, että samalla tavalla kuin moderni antropologia pitää ihmisten etuja
Velvollisuuksien täyttäminen (Kathekonta)
Velvollisuuksien täyttäminen eroaa kahdesta muusta aktiivisesta harjoituksesta siinä, että se riippuu lopulta muista ihmisistä. On tärkeää muistaa ero sen välillä, mikä on vallassamme ja mikä ei, ja tunnustaa, että täyttämällä velvollisuutemme muita kohtaan, me kontrolloimme moraalista tarkoitustamme. Pyrkimystemme lopputulos – miten niitä arvostetaan, paranevatko suhteemme toiseen ihmiseen, kasvavatko hänen odotuksensa tulevaisuudessa – eivät ole meidän vallassamme. Stoalaisuuden aloittelijat yllättyvät joskus sen sosiaalisesta elementistä, ajatellen, että se koostuu tunteiden tukahduttamisesta ja maailmasta vetäytymisestä kärsimyksen minimoimiseksi. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan sallisi meidän elää luontomme mukaisesti, joka on järkevän ihmisen luonto, jolla on velvollisuuksia roolimme mukaan: kansalainen, ystävä, vanhempi, puoliso. Kuten Marcus Aurelius kirjoitti: > "Sillä meidät on luotu yhteistyöhön, samoin kuin jalat, kädet, silmäluomet, ylä- ja alahampaiden rivit. Toisiamme vastaan toimiminen on toimimista luontoa vastaan; ja toisiamme vastaan toimiminen on ärsyyntymistä ja kääntymistä pois." Seneca puolestaan sanoo: > "Mikään koulu ei ole hyväntahtoisempi ja lempeämpi; mikään ei rakasta ihmiskuntaa enemmän tai ole omistautuneempi yleiselle hyvälle. Tavoite, jonka se asettaa meille, on olla hyödyllisiä, auttaa muita ja huolehtia paitsi itsestämme, myös koko ihmiskunnasta ja jokaisesta yksilöstä erikseen." Ado kirjoittaa: > "Löytääkseen perustan tälle 'velvollisuuksien' teorialle stoalaiset palaavat perustavanlaatuiseen intuitioonsa: elävän olennon vaistomaiseen, alkuperäiseen sopimukseen itsensä kanssa, joka ilmaisee luonnon syvimmän tahdon. Elävillä olennoilla on synnynnäinen taipumus säilyttää itsensä ja torjua se, mikä uhkaa niiden eheyttä. Kun inhimillinen järki ilmestyy, luonnollinen vaisto muuttuu reflektoivaksi, perustelluksi valinnaksi: jotain valitaan, koska se vastaa luonnollisia taipumuksia, kuten rakkautta elämään ja lapsiin, tai rakkautta kanssaihmisiin, joka perustuu sosiaalisuuden vaistoon." Kolme kurinalaisuutta – halu, toiminta ja myöntymys – risteävät, kuten myöhemmin käsitellään. Omien halujen hylkääminen tai niiden yläpuolelle nouseminen voi olla hyödyllistä velvollisuuksia täytettäessä muita kohtaan. Jos olemme liian syventyneitä itseemme ja keskittyneitä haluamamme saamiseen, se estää eettistä kasvua. Jos vietämme kaiken ajan toimistossa toivoen saavamme houkuttelevan ylennyksen, emme todennäköisesti pysty auttamaan ystävää. Jos matkustamme ympäri maailmaa ruksien kohteita toivelistaltamme, saatamme ohittaa sairaan vanhemman puhelinsoiton. Otteita "Enkheiridionista" velvollisuuksien täyttämiseen: "Muista, että olet näyttelijä näytelmässä, joka on sellainen kuin kirjoittaja valitsee: lyhyt, jos hän haluaa sen olevan lyhyt, ja pitkä, jos hän haluaa sen olevan pitkä. Jos hän haluaa sinun näyttelevän köyhää, näyttele sitä kaikella taidollasi; ja samoin, jos näyttelet ramppaa, virkamiestä tai yksityistä
Välinpitämättömyys yhdentekevien asioiden suhteen
Tämä harjoitus hyödyntää eniten rationaalisuuttamme ja liittyy läheisimmin stoalaiseen logiikan kahteenkymmenen. Ado kuvaa logiikkaa "sisäisen puheen mestaruutena". Tarkkailemalla tätä sisäistä dialogia voimme nähdä, onko logiikkamme virheellinen ja siten johtaa emotionaalisiin häiriöihin. Tämän harjoituksen ydin on juuri se, mitä Marcus Aurelius kuvasi "Meditations" 11.16:ssa: > "Yksi sielu löytää itsestään voiman elää täysin onnellista elämää, jos voimme pysyä välinpitämättöminä yhdentekevien asioiden suhteen." Ado kuvaa tätä "sisäisenä" harjoituksena, toisin kuin itsehillintä ja velvollisuuksien täyttäminen, jotka ovat enemmän ulospäin suuntautuneita. Koska käsittelemme logiikkaa ja laajemmassa merkityksessä viisautta, on hyödyllistä tarkastella tätä käytännössä saavuttamatonta, mutta silti opettavaista ihannetta – stoalaista viisasta. Ado lainaa ranskalaista filosofi Bernard Groethuysenia, joka korostaa viisaan suhdetta kosmokseen: > "Tietoisuus, joka hänellä on maailmasta, on jotain erityistä viisaalle. Vain viisas pitää jatkuvasti mielessään koko kuvan, ei koskaan unohda maailmaa, ajattelee ja toimii suhteessa kosmokseen… Viisas on osa maailmaa, hän on kosmisen. Hän ei anna itsensä häiriintyä maailmasta tai irtautua kosmisesta kokonaisuudesta… Viisaan kuva ja maailmankuva muodostavat, niin sanoakseni, erottamattoman kokonaisuuden." Kun uudelleen suuntaat katseesi, ymmärrät, että universumi on valtava, se ei ole "yhden ihmisen show" ja sisältää äärettömän määrän liikkuvia osia, joiden joukossa meidän "ei tarvitse olla merkityksellisiä" – tämä on Adon selvennys stoalaisuuden "indifferenttien" (yhdentekevien asioiden) käsitteestä. Välinpitämättömyys yhdentekevien asioiden suhteen ei tarkoita emotionaalista sulkeutumista kaikkeen, mikä voi aiheuttaa kipua, ja sen seurauksena pienen, eristäytyneen elämän elämistä. Päinvastoin, analysoimalla rationaalisesti sisäistä dialogiamme tässä valtavassa taustassa, lähestymme ihannettamme – viisasta, jonka elämää leimaa ataraksia ja autarkia. Laajentuneen näkemyksen lisäksi ympäristöstä, jossa elämme, välinpitämättömyys yhdentekevien asioiden suhteen edistää hienostunutta keskittymistä ainoaan asiaan, joka ei ole yhdentekevä: moraaliseen tarkoitukseemme. Ado korostaa, että tämä "saa ihmiset muuttamaan itseään ja suhtautumistaan maailmaan". Tässä harjoituksessa ja itsehillinnässä on jonkin verran päällekkäisyyttä, sillä keskitymme vain siihen, mitä voimme hallita ja mikä on tärkeää, saavuttaaksemme suuremman itsetyytyväisyyden. Välinpitämättömyys yhdentekevien asioiden suhteen yhdistyy myös velvollisuuksien täyttämiseen; koska keskitymme siihen, mitä voimme täyttää tässä elämässä, voimme kääntää katseemme muihin ja nähdä siellä mahdollisuuksia hyveemme ilmaisemiseen – ja välinpitämättömyyden harjoittaminen yhdentekevien asioiden suhteen tarkoittaa, että emme lannistu yritystemme tuloksista auttaa muita. Otteita "Enkheiridionista" välinpitämättömyydestä yhdentekevien asioiden suhteen: "Poista siis
