Tiivistelmän esikatselu
Maus II: Selviytymisen, Muistin ja Perinnön Syväluotaus
Morjens! Tänään sukellamme syvälle Art Spiegelmanin mestariteokseen "Maus II". Varoituksen sana heti alkuun: tämä ei ole mikään rento rantakirja. Tämä on se toinen osa hänen uskomattomasta sarjakuvaromaanistaan, joka kertoo hänen isänsä, Vladekin, selviytymistarinan holokaustista. Kirja on painava, tunteellinen ja rehellisesti sanottuna yksi voimakkaimmista lukemistani teoksista. Pureudumme siihen, mikä tekee tästä kirjasta niin erityisen, syynäämme Vladekin elämää sodan jälkeen, miten hän selviytyi kaikesta kokemastaan ja miten se kaikki vaikutti Arttiin, hänen poikaansa ja kirjan tekijään.
Selviytymisen Jälkeinen Painolasti
Vaikka "Maus I" keskittyi Vladekin kauhistuttaviin kokemuksiin itse holokaustin aikana – tiedättehän, ghetot, keskitysleirit, jatkuva pelko – "Maus II" jatkaa tarinaa siitä, kun Vladek ja hänen vaimonsa Anja yrittävät rakentaa elämäänsä uudelleen jälkikäteen. Mutta "uudelleenrakentaminen" on tässä yhteydessä hieman kyseenalainen sana. Ei se ollut niin, että he vain napsauttivat sormiaan ja kaikki oli hyvin. Kaukana siitä. Yksi suurimmista asioista, joka iskee "Maus II":ssa, on se, että trauma ei vain lopu sodan päättyessä. Vladek on elossa, hän on vapaa, mutta hän kantaa valtavaa taakkaa. Hän elää jatkuvasti uudelleen elämänsä pahimpia hetkiä, ja se vaikuttaa kaikkeen. Hän on vainoharhainen, äärimmäisen säästäväinen (mitä vihjailtiin jo "Maus I":ssä, mutta täällä se menee todella överiksi) ja hän kamppailee syvän masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan kuin sota olisi jättänyt näkymättömiä arpia, jotka ovat yhtä syviä, elleivät syvempiä, kuin fyysiset arvet. Myös Anja, hänen vaimonsa, kärsii syvästi. Hän käy läpi omia taisteluitaan mielenterveytensä kanssa, ja näemme hänen kamppailevan masennuksen kanssa. Valitettavasti hän lopulta tekee itsemurhan, ja tämä on valtava käännekohta kirjassa ja Artun elämässä. Hänen kuolemansa on jotain, minkä kanssa Art painii jatkuvasti. Johtuiko se holokaustista? Johtuiko se vain... elämästä? Se on kysymys, joka leijuu ilmassa raskaana.
Vladek: Selviytyjän Tarina, Kerrottuna ja Kerrottuna Uudelleen
Art yrittää vangita isänsä tarinan, eikö niin? Mutta se ei ole suoraviivaista. Vladek kertoo tarinaansa Artille, joka piirtää sen. Tämä metataso, jossa taiteilija ja kohde ovat myös isä ja poika, on se, mikä tekee "Mausista" niin ainutlaatuisen. "Maus II":ssa näemme Vladekin sodanjälkeisen elämän Queensissa, New Yorkissa. Hän yrittää ansaita elantonsa, hän kamppailee hamstraamistaipumustensa kanssa ja hän on usein vaikea ihminen olla lähellä. Hänellä on tämä "selviytyjän" mentaliteetti, joka on juurtunut häneen syvälle, mikä on ymmärrettävää, mutta se voi myös saada hänet vaikuttamaan itsekkäältä tai tunteettomalta Artille. Pohditaanpa Vladekin suhdetta rahaan. Hän säästää jokaisen pennin, hän pelkää jatkuvasti, että rahat loppuvat. Tämä ei ole vain hänen pihiyttään; se on suoraa seurausta nälän ja puutteen kokemisesta omakohtaisesti. Hän näki kaiken otettavan häneltä pois, joten nyt hän takertuu kaikkeen, mitä hänellä on, raivokkaalla otteella. Art näkee tämän ja yrittää ymmärtää sitä, mutta se luo myös kitkaa heidän välilleen. Art elää eri maailmassa, suhteellisen runsauden maailmassa, eikä hän aina pysty käsittämään isänsä pelon syvyyttä. Sitten on Vladekin oma tarinankerronta. Se ei ole siisti, kronologinen kertomus. Se on täynnä sivupolkuja, toistoja ja joskus ristiriitoja. Hän kertoo Artille jotain, ja myöhemmin hän saattaa muistaa sen eri tavalla tai keskittyä eri yksityiskohtaan. Tämä ei johdu siitä, että Vladek valehtelisi tahallaan; se on tapa, jolla muisti toimii, etenkin traumaattinen muisti. Aivot yrittävät käsitellä sietämättömiä kokemuksia, ja joskus ne fragmentoituvat, joskus ne takertuvat tiettyihin kuviin tai tapahtumiin. Artin on navigoitava tässä, yrittäen koota totuuden isänsä usein epäluotettavista muistelmista.
Art: Poika, Taiteilija, Kuormittunut Juutalainen
Artin oma matka on keskeinen "Maus II":ssa. Hän ei ole vain passiivinen tarkkailija; hän on syvästi mukana tarinassa, sekä poikana että sarjakuvan luojana. Hän painiskelee oman juutalaisuutensa identiteettinsä, omien ahdistustensa ja syyllisyytensä kanssa. Syyllisyys on valtava teema Artille. Hän tuntee syyllisyyttä siitä, että hän selvisi hengissä ja hänen vanhempi vanhempansa, Richieu, ei. Hän tuntee syyllisyyttä siitä, että hän elää mukavaa elämää, kun hänen isänsä kärsi niin paljon. Hän tuntee syyllisyyttä äitinsä itsemurhasta. Ja hän tuntee syyllisyyttä itse "Mausin" tekemisprosessista. Hän piirtää kirjaimellisesti isänsä tuskaa, hyötyy siitä jollain tapaa, ja hän on jatkuvasti tietoinen eettisestä tasapainoilusta, jota hän tekee. On kuuluisa kohtaus "Maus II":ssa, jossa Art saa romahduksen. Hän on ylivoimainen kirjan viimeistelyn paineista, isänsä vaatimuksista ja omasta emotionaalisesta matkatavarastaan. Hän romahtaa kirjaimellisesti ja päätyy parantolaan, aivan kuten hänen isänsä joutui menemään sellaiseen sodan jälkeen. Tämä hetki on niin voimakas, koska se osoittaa, ettei trauma ole vain Vladekin; se valuu alaspäin, vaikuttaen Arttiin syvästi. Hän kokee omanlaisensa kärsimyksen, joka on syntynyt holokaustin perinnöstä. Art kamppailee myös sen kanssa, miten kuvata isäänsä. Hän rakastaa Vladekia, mutta pitää häntä myös vaikeana. Hän haluaa olla rehellinen Vladekin virheistä ja kamppailuista, mutta hän ei myöskään halua pettää häntä tai saada häntä näyttämään pahalta. Tämä sisäinen ristiriita on käsinkosketeltava koko kirjan ajan. Hän yrittää kunnioittaa isänsä tarinaa samalla kun kertoo koko tarinan, virheineen kaikkineen.
Hiiri, Kissa ja Ihmisyyden Elementti
Spiegelmanin eläinten käyttö eri kansallisuuksien edustamiseen on nerokas, vaikkakin häiritsevä, keino. Juutalaiset ovat hiiriä, natseja kissoja, puolalaisia sikoja ja amerikkalaisia koiria. Tämä visuaalinen metafora luo välittömästi valtarakenteen ja korostaa ihmisarvon riistämistä, joka tapahtui holokaustin aikana. Kissat saalistivat hiiriä, ja maailma usein katsoi muualle. Mutta "Maus II" monimutkaistaa tätä. Vaikka Vladek on hiiri, hän on myös monimutkainen ihminen, jolla on omat ennakkoluulonsa ja virheensä. Hänellä on joskus vaikeuksia luottaa ei-juutalaisiin, mikä on täysin ymmärrettävä reaktio kokemuksiinsa nähden. Hän joutuu törmäyskurssille puolalaisen naapurinsa, rouva Kromanin, kanssa näennäisesti pienten asioiden vuoksi, ja nämä vuorovaikutukset paljastavat sodan jättämän jälkeisen epäluottamuksen ja kaunaisuuden. Samoin Artin vuorovaikutukset muiden hahmojen, kuten hänen vaimonsa Françoise (joka kuvataan ranskalaisena kanina), kanssa osoittavat ihmissuhteiden monimutkaisuuden historiallisten traumojen varjossa. Françoise on tukeva, mutta hän on myös ulkopuolinen Vladekin menneisyyden suorasta kokemuksesta, ja Art joskus projisoi omia ahdistuksiaan häneen.
Trauman ja Muistin Epätäydellinen Luonne
Mikä tekee "Maus II":sta niin kestävän, on sen kieltäytyminen tarjoamasta helppoja vastauksia tai siistiä, onnellista loppua. Vladek selviää, mutta hän ei "pääse yli" holokaustista. Art jatkaa työtään, mutta hän ei taianomaisesti ratkaise syyllisyyttään tai monimutkaista suhdettaan isäänsä. Anja on poissa, ja hänen poissaolonsa on jatkuva tuska. Kirja päättyy siihen, kun Vladek ja Art ovat kävelyllä, ja Vladek toistaa rakkautensa Artille sanoen: "Olen iloinen, että olen isäsi." Art vastaa: "Minäkin olen iloinen, että olet isäni." Se on hetki yhteyttä, lyhyt hengähdystauko kivusta. Mutta jo silloin Art kysyy välittömästi isältään: "Isä, saanko kysyä sinulta muutaman kysymyksen elämästäsi?" Hän on takaisin dokumentoinnin parissa, takaisin työn ääressä, koska tarina ei ole koskaan todella valmis. Menneisyys on aina läsnä. Tämä trauman ja muistin jatkuva luonne on ehkä kaikkein syvällisin oivallus. Se osoittaa, että paraneminen ei tarkoita menneisyyden unohtamista tai pyyhkimistä pois, vaan sen kanssa elämisen oppimista, sen vaikutuksen ymmärtämistä ja tapojen löytämistä yhteyden luomiseen ja eteenpäin siirtymiseen, kuinka epätäydellisesti tahansa.
