Summio

Kirja

Tilanneoppiminen

Tämä kirja tarkastelee tilannesidonnaista oppimista ja esittää, että oppiminen on sosiaalinen prosessi, joka on syvästi juurtunut käytäntöyhteisöihin.

14 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Oppiminen Yhteisön Osana: Tilannekohtainen Näkökulma

Moikka! Oon tässä viime aikoina tutkaillut Jean Laven ja Etienne Wengerin todella vaikutusvaltaista kirjaa, ja se on kyllä mullistanut mun ajattelutavan oppimisesta. Unohtakaa hetkeksi ne pölyiset oppikirjat ja yksinäiset opiskeluhetket. Nämä tyypit väittävät, että oppiminen ei ole mikään erillinen, aivoissa tapahtuva juttu; se on pohjimmiltaan sosiaalinen asia. He kutsuvat sitä tilannekohtaiseksi oppimiseksi, ja se liittyy olennaisesti siihen, miten opimme tekemällä yhteisön sisällä, sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti harjoittavat sitä, mitä ollaan oppimassa. Kuvitelkaa, että yritätte opetella kätilöksi. Voitte lukea maailman kaikki kirjat, mutta ette oikeasti opi, ennen kuin olette siellä huoneessa, avustamassa, havainnoimassa ja saamassa käytännön kokemusta kokeneiden kätilöiden silmien alla. Tässä on ydinidea: oppiminen on kudottu osaksi sosiaalista osallistumista. Kyse ei ole vain tiedon omaksumisesta; se on osaksi tulemista jostakin suuremmasta.

Suuri Ajatus: Legitiimi Perifeerinen Osallistuminen (LPO)

Mikä sitten on se salainen ainesosa? Kirjoittajat esittelevät tämän käsitteen nimeltä Legitiimi Perifeerinen Osallistuminen, tai lyhyesti LPO. Se kuulostaa ehkä vähän akateemiselta, tiedän, mutta pysykää mukana, koska se on itse asiassa tosi näppärä tapa kuvata sitä prosessia, jossa uudet tulijat integroituvat yhteisöön ja oppivat sen tavat. LPO on pohjimmiltaan se prosessi, jossa uusi henkilö aloittaa yhteisön reunalta, 'periferiasta', ja siirtyy vähitellen kohti täydempää osallistumista, tullen yhä enemmän samanlaiseksi kuin kokeneet jäsenet, 'vanhat konkarit'. Ajatelkaa sitä kuin oppisopimusta, mutta paljon laajempana. Se pätee lähes kaikkeen oppimiseen, jossa liitytään ryhmään, joka tekee jotain tiettyä. 'Legitiimi' osa on supertärkeä – se tarkoittaa, että osallistumisenne, jopa periferiassa, tunnistetaan arvokkaaksi ja se edistää yhteisön tavoitteita. Ette ole vain satunnainen tarkkailija; olette oppija, jolla on paikka ja rooli, olipa se kuinka pieni tahansa, heti alusta alkaen. Lave ja Wenger käyttävät joitakin kiehtovia esimerkkejä havainnollistamaan tätä. He tarkastelevat: Kätilöitä: Miten kätilöksi pyrkivät oppivat avustamalla kokeneita kätilöitä, aloittaen yksinkertaisemmista tehtävistä ja ottaen vähitellen enemmän vastuuta taitojen ja itseluottamuksen kasvaessa. Laivan upseereja (perämiehiä): Miten uudet upseerit oppivat navigoinnin ja komennon salat työskentelemällä kokeneiden kapteenien ja miehistön rinnalla, ymmärtäen monimutkaiset sosiaaliset dynamiikat ja vaadittavan käytännön tiedon. Metsästäjiä/Teurastajia: Miten oppilaat oppivat teurastajan ammatin käytännön kokemuksen kautta, havainnoimalla tekniikoita, käsittelemällä työkaluja ja ymmärtämällä ammattia kokeneiden teurastajien silmin. Räätäleitä: Miten yksilöt oppivat räätälintaitoja työskentelemällä räätälinliikkeessä, oppien mittaamaan, leikkaamaan ja ompelemaan mestariräätälien ohjauksessa. Nimettömiä Alkoholisteja (AA): Miten toipumisessa olevat ihmiset oppivat elämään raittiina osallistumalla AA-kokouksiin, jakamalla kokemuksia ja omaksumalla ryhmän käytännöt ja näkökulmat. Coolia on se, että vaikka nämä esimerkit vaikuttavat todella erilaisilta – korkeasti koulutetusta ammatista, kuten räätälöinnistä, tukiryhmään, kuten AA – oppimisen perusprosessi osallistumisen kautta on sama. Kyse on liikkumisesta ulkopuolelta sisälle, noviisin roolista täysivaltaiseksi jäseneksi tulemiseen.

Miksi Tämä On Tärkeää: Enemmän Kuin Ulkoa Opettelua

Tämä koko tilannekohtaisen oppimisen viitekehys on suuri muutos perinteisestä näkemyksestä oppimisesta pelkkänä abstraktin tiedon hankintana. Se haastaa ajatuksen, että jotain voi oppia puhtaasti lukemalla siitä tai kuuntelemalla luentoja, irrotettuna todellisesta kontekstista, jossa tietoa todella käytetään. Lave ja Wenger väittävät, että tieto on syvästi kietoutunut toimintaan, kontekstiin ja sosiaaliseen yhteisöön, jossa se kehittyy ja jota käytetään. Joten, kun opettelet kätilöksi, tieto ei ole vain päässäsi; se on tekemisessä, vuorovaikutuksessa äidin, vauvan, työkalujen ja muiden kätilöiden kanssa. Se on ruumiillistunutta, sosiaalista ja tilannekohtaista. Tämä näkökulma vaikuttaa valtavasti siihen, miten suunnittelemme koulutusta, harjoitusohjelmia ja jopa miten ajattelemme henkilökohtaista kehitystä.

Matka Uudesta Tulijasta Vanhaan Konkariin

Puretaanpa tätä LPO-käsitettä hieman enemmän, koska se on kirjan ydin. Se kuvaa dynaamista prosessia, eräänlaista oppimispolkua. Aloitat uuden tulijana, henkilönä, joka vasta liittyy yhteisöön eikä vielä hallitse koko ryhmän tietoja, taitoja ja kulttuurista ymmärrystä. Alustava osallistumisesi on usein rajoitettua, ehkä havainnointia tai hyvin yksinkertaisten, selkeästi määriteltyjen tehtävien suorittamista. Kun hankit kokemusta ja rakennat suhteita yhteisön sisällä, alat siirtyä kohti käytännön ydintä. Otat vastaan monimutkaisempia tehtäviä, ymmärryksesi syvenee ja integroidut enemmän ryhmän sosiaaliseen elämään. Et ole enää vain periferiassa; sinusta tulee aktiivisempi ja tunnustetumpi osallistuja. Lopulta, jatkuvan osallistumisen myötä, voit tulla vanhaksi konkariksi, henkilöksi, jolla on syvä ymmärrys yhteisön käytännöistä, normeista ja arvoista. Vanhat konkarit ovat usein tiedon vartijoita, uusien tulijoiden mentoreita ja keskeisiä hahmoja yhteisön perinteiden ylläpitämisessä ja sen käytäntöjen kehittämisessä. Tämä liike ei aina ole lineaarista. Ihmiset voivat liikkua edestakaisin tai erikoistua tietyille alueille. Mutta yleinen suunta on vähemmän kokeneesta enemmän kokeneeksi, ulkopuolelta sisään katsomisesta täysin uppoutuneeksi tulemiseen.

Identiteetin Rooli

Yksi LPO:n merkittävimmistä puolista on, miten se yhdistää oppimisen identiteettiin. Kun osallistut enemmän, minäkuvasi alkaa muuttua. Alat nähdä itsesi paitsi opiskelijana tai ulkopuolisena, myös kehittyvänä kätilönä, tulevana perämiehenä tai toipuva alkoholistina, joka on aktiivisesti mukana toipumisprosessissaan. Identiteettisi muotoutuu osallistumisesi perusteella yhteisöön ja sen käytäntöihin. Tämä on valtavaa! Se tarkoittaa, että oppiminen ei ole vain faktojen keräämistä; se on tietynlaiseksi ihmiseksi tulemista sosiaalisessa kontekstissa. Taidot, joita opit, tieto, jonka hankit, ja tapa, jolla olet vuorovaikutuksessa muiden kanssa, kaikki vaikuttavat identiteettisi muodostumiseen kyseisen yhteisön jäsenenä. Vastaavasti olemassa oleva identiteettisi ja se, miten näet itsesi, voi vaikuttaa siihen, miten osallistut oppimisprosessiin.

Käytäntöyhteisöt: Sosiaalinen Ekosysteemi

Lave ja Wenger ankkuroivat teoriansa käytäntöyhteisöjen ideaan. Nämä eivät ole vain mitä tahansa ihmisryhmiä; ne ovat ryhmiä, jotka muodostuvat jaetun pyrkimyksen, yhteisten ongelmien tai intohimon ympärille. Käytäntöyhteisön jäsenet jakavat huolen tai intohimon jostakin, mitä he tekevät, ja oppivat tekemään sen paremmin, kun he ovat säännöllisesti vuorovaikutuksessa keskenään. Juuri tämä jaettu käytäntö muodostaa oppimisen perustan. Näiden yhteisöjen sisällä on jatkuva vuorovaikutus: Ihmiset: Jäsenet, uusista tulijoista vanhoihin konkareihin. Käytäntö: Jaetut aktiviteetit, taidot, tieto ja arvot, jotka määrittelevät yhteisön. Yhteisö: Sosiaalinen rakenne, suhteet ja normit, jotka mahdollistavat käytännön ylläpitämisen ja siirtämisen. Nämä yhteisöt tarjoavat kontekstin, resurssit ja sosiaalisen tukijärjestelmän oppimiselle. Ne ovat hedelmällistä maaperää, jossa LPO voi kukoistaa.