Summio

Kirja

Työllisyyden, koron ja rahan yleinen teoria

Puretaanpa Keynesiaan suuret ajatukset siitä, miten talous *oikeasti* toimii, ei vain miten sen pitäisi.

19 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Keynesin Yleinen Teoria: Talouden Salaisuudet Avoinna (Rento Sukellus)

Morjens! Hienoa, että olet tarttunut John Maynard Keynesin uraauurtavaan teokseen "The General Theory of Employment, Interest and Money" tai ainakin kiinnostunut siitä. Tämä kirja on todellinen jättiläinen taloustieteessä, ja se muutti täysin tapamme ajatella taloutta, varsinkin silloin kun maailma kamppaili Suuren laman kourissa. Unohdetaan hetkeksi ne kuivat oppikirjamaiset selitykset ja jutellaan ihan rennosti, mitä Keynes oikein halusi sanoa – kuin istuisimme alas kahvikupposen ääreen. Ajattele asiaa näin: ennen Keynesiä useimmat taloustieteilijät olivat aika chillisti sitä mieltä, että taloudet olivat kuin itsestään paranevia koneita. Jos jotain meni pieleen, kuten suuri joukko ihmisiä jäi työttömäksi, markkinat hoitaisivat kyllä homman ajan kanssa. Ajatuksena oli, että hinnat ja palkat vain säätäytyisivät luonnollisesti, ja poff, kaikki olisivat taas työllistettyjä. Kuulostaa kivalta, eikö? Mutta sitten iski Suuri lama, ja oli kuin joku olisi huutanut: "Öö, hei? Korjaako kukaan mitään?" Miljoonat ihmiset olivat työttöminä vuosia, ja vanhat talousteoriat eivät vain yksinkertaisesti riittäneet. Keynes astui näyttämölle ja sanoi periaatteessa: "Hetkinen, kaverit. Näin tämä ei aina mene. Joskus taloudet vain jumittuvat." Hänen suuri ideansa oli haastaa tämä "itsekorjautuvuuden" ajatus. Hän väitti, että tietyissä tilanteissa, varsinkin kun ihmiset ovat todella huolissaan tulevaisuudesta (ja kuka ei ollut 1930-luvulla?), talous voi jäädä jumiin korkean työttömyyden ja matalan aktiviteetin tilaan, eikä se välttämättä korjaa itse itseään taianomaisesti. Hän esitteli käsitteitä, jotka siirsivät fokuksen pitkän aikavälin idealisoiduista markkinoista siihen sotkuiseen, ennakoimattomaan todellisuuteen, miten ihmiset ja yritykset todella käyttäytyvät. Mitä siis tämän kirjan pääviestit ovat? 1. Talous voi jumittua (ja pysyä jumissa): Tämä on se suurin juttu. Keynes sanoi, että joskus tavaroiden ja palveluiden kysyntä ei yksinkertaisesti riitä pitämään kaikkia työllistettyinä, ja tilanne voi jatkua näin. Se ei aina ole vain tilapäinen notkahdus. 2. "Eläinhenkien" merkitys: Unohdetaan hetkeksi puhdas logiikka ja data. Keynes korosti, että ihmisen psykologia – luottamus, pelko, optimismi, pessimismi – näyttelee valtavaa roolia taloudellisissa päätöksissä, varsinkin suurissa, kuten sijoittamisessa. 3. Raha ei ole vain tavaroiden ostamista varten: Ajattelemme yleensä rahaa työkaluna tavaroiden ja palveluiden hankkimiseen. Keynes syventyi siihen, miten ihmiset säilyttävät rahaa myös sen itsensä vuoksi (likviditeettipreferenssi) epävarmuuden tai tulevan joustavuuden halun takia. 4. Hallituksella on roolinsa: Koska talous ei välttämättä korjaa itse itseään, Keynes väitti, että hallitukset voivat ja joskus pitäisi puuttua peliin vahvistaakseen kysyntää, varsinkin vaikeina aikoina, saadakseen asiat liikkeelle uudelleen. Pureudutaanpa näihin hieman tarkemmin, eikö niin?

Luku 1: Vanha kaartti vastaan Keynesin uudet ideat

Keynes aloittaa esittelemällä klassisen talousnäkemyksen – sen, joka sanoo markkinoiden olevan mahtavia ja itsesääteleviä. Ajattele sitä kuin täydellisen tasapainossa olevaa vaakaa. Jos laitat liikaa painoa toiselle puolelle (työttömyys), vaaka vain säätää itse itsensä. Klassiset taloustieteilijät uskoivat, että jos palkat olisivat riittävän joustavat, kuka tahansa työtä haluava voisi löytää sen. Ainoa syy työttömyydelle olisi se, että ihmiset kieltäytyisivät työskentelemästä vallitsevalla palkalla. Kuulostaa vähän tylyltä, eikö? Keyneskin ajatteli niin. Hän kutsui tätä "klassiseksi teoriaksi". Kyse on tarjonnasta ja kysynnästä, täydellisestä kilpailusta ja ajatuksesta, että jos palkkoja lasketaan, yritykset palkkaavat lisää ihmisiä, koska työvoima on halvempaa. Yksinkertaista, vai mitä? No, Keynes katsoi ympärilleen ja sanoi: "Joo, mutta näin tämä ei mene todellisessa maailmassa, etenkään massiivisen taantuman aikana." Hän väitti, että "vallitseva palkka" saattaa olla liian korkea yrityksille palkata lisää ihmisiä, vaikka ihmiset olisivat epätoivoisia työn perässä. Ja palkkojen yleinen leikkaaminen voisi itse asiassa pahentaa tilannetta vähentämällä kaikkien ostovoimaa, mikä johtaisi entistä pienempään kysyntään. Se on vähän kuin noidankehä.

Luku 2: Ydinongelma: Ei tarpeeksi kulutusta!

Tässä Keynes todella pääsee vauhtiin. Keskeinen ongelma hänen mukaansa on riittämätön kokonaiskysyntä. Se on vain hieno tapa sanoa, että yleisesti ottaen ihmiset ja yritykset eivät kuluta tarpeeksi rahaa ostaakseen kaikkea sitä, mitä voitaisiin tuottaa, jos kaikki olisivat työllistettyjä. Kuvittele leipomo. Jos leipuri tekee 100 leipää, mutta ihmisillä on rahaa ostaa vain 50, leipuri lopettaa niin monen leivän tekemisen. Hän saattaa jopa joutua antamaan potkut apulaiselleen. Nyt, jos tämä tapahtuu koko taloudessa – autojen, vaatteiden, palveluiden, kaiken suhteen – päädytään laajaan työttömyyteen. Ei siis niin, etteivätkö ihmiset haluaisi töitä; on vain niin, etteivät yritykset näe riittävästi kysyntää perustellakseen uusien ihmisten palkkaamista. Keynes korosti, että tämä ei ole vain tilapäistä. Jos kaikki alkavat hamstrata rahaa, koska he pelkäävät tulevaisuutta (mikä on täysin rationaalista, kun pelkäät työpaikkasi menetystä!), tuo hamstraaminen itsessään vähentää kulutusta, mikä vähentää tuotantoa, mikä johtaa lisää työttömyyttä. Se on syöksykierre.

Luku 3: Miksi säästäminen voi olla huono asia (joskus!)

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta Keynes puhui "säästämisen paradoksista". Normaalisti meille sanotaan, että säästäminen on hyvää. Ja niin se onkin, yksilöille! Mutta jos kaikki päättävät säästää enemmän samaan aikaan, varsinkin taantuman aikana, se voi itse asiassa vahingoittaa taloutta. Miksi? Koska rahan säästäminen tarkoittaa sen kuluttamatta jättämistä. Jos kaikki säästävät enemmän, kokonaiskulutus (kokonaiskysyntä) laskee. Yritykset näkevät tämän kysynnän laskun ja leikkaavat tuotantoaan ja työpaikkoja. Joten, vaikka säästäminen voi olla sinulle henkilökohtaisesti hyväksi, kollektiivinen säästämishalu voi olla taloudellisesti huono kaikille. Mietipä: Jos säästät rahaa, se vain makaa siellä. Jos kulutat rahaa, se menee kauppiaalle, joka maksaa työntekijöilleen, jotka sitten kuluttavat rahaa, ja niin edelleen. Tuo kulutus kiertää ja pitää talouden rattaat pyörimässä. Jos kaikki vain säästävät, tuo kierto pysähtyy.

Luku 4: Investointien rooli – Kyse ei ole vain koroista!

Tämä on valtava osa Keynesin vallankumousta. Ennen häntä taloustieteilijät ajattelivat, että yritysten investointeja ajoi pääasiassa korkokanta. Jos korot ovat matalat, lainaaminen on halpaa, joten yritykset investoivat enemmän. Jos korot ovat korkeat, ne investoivat vähemmän. Keynes oli samaa mieltä siitä, että korot ovat tärkeitä, mutta hän väitti, etteivät ne ole ainoa, tai edes tärkein, tekijä. Hän esitteli "eläinhenkien" idean. Tämä viittaa optimismin ja pessimismin aaltoihin, jotka vaikuttavat yritysjohtajiin. Kun yritysten johtajat tuntevat olonsa luottavaisiksi tulevaisuuden suhteen, he ovat todennäköisemmin valmiita investoimaan uusiin tehtaisiin, laitteisiin tai projekteihin, riippumatta siitä, ovatko korot hieman korkeammat vai matalammat. Vastaavasti, jos he tuntevat olonsa synkiksi ja epävarmoiksi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu (kuten sota, poliittinen kriisi tai vain yleinen taloudellinen epävakaus), he saattavat pidättäytyä investoinneista, vaikka lainaaminen olisi ilmaista. Joten, investointipäätöksiä ohjaavat yhdistelmä: Odotetut tulevat voitot: Mitä yritysjohtajat luulevat ansaitsevansa? Epävarmuus: Kuinka luottavaisia he ovat noiden odotusten suhteen? Korkokannat: Lainaamisen hinta. Keynes korosti, että tämä epävarmuus ja riippuvuus psykologisista tekijöistä tarkoittaa, että investoinnit voivat olla hyvin volatiileja. Ne voivat heilahdella rajusti mielialojen ja odotusten mukaan, mikä tekee koko taloudesta epävakaamman.

Luku 5: Raha, likviditeetti ja odotukset

Keynes syventyi myös siihen, miksi ihmiset pitävät rahaa. Ajattelemme usein rahaa vain vaihdon välineenä – jotain, jolla ostat asioita. Mutta Keynes väitti, että ihmiset pitävät rahaa myös muista syistä: 1. Transaktiotarkoitus: Tarvitset käteistä arkisiin ostoksiin, ilmiselvästi. 2. Varautumistarkoitus: Pidät ylimääräistä käteistä käden ulottuvilla yllättäviä menoja tai hätätilanteita varten. Tässä epävarmuus todella astuu kuvaan. Mitä epävarmemmalta tilanne tuntuu, sitä enemmän ihmiset haluavat pitää käteistä "varmuuden vuoksi". 3. Spekulatiivinen tarkoitus: Tässä tulee mielenkiintoista. Ihmiset saattavat pitää kiinni käteisestä, jos he odottavat korkojen nousevan tulevaisuudessa. Miksi? Koska jos korot nousevat, olemassa olevien joukkolainojen (jotka maksavat kiinteän koron) hinta laskee. Joten pitämällä nyt käteistä, he voivat odottaa korkojen nousua ja ostaa joukkolainoja halvemmalla myöhemmin, tai vain välttää potentiaalisen tappion joukkolainoissa, jos korot nousevat. Tätä kutsutaan "likviditeettipreferenssiksi". Se tarkoittaa, että ihmiset yleensä haluavat pitää varansa likvidissä muodossa (käteisenä) sen sijaan, että ne olisivat sidottuna vähemmän likvideihin sijoituksiin (kuten joukkolainoihin tai tehtaisiin), varsinkin kun tulevaisuus näyttää epävarmalta tai kun he näkevät mahdollisuuksia nopeaan voittoon spekuloimalla tulevilla korkoliikkeillä. Tämä likviditeetin preferenssi voi aiheuttaa suuria seurauksia. Jos kaikki haluavat pitää kiinni käteisestä, vähemmän rahaa on käytettävissä investointeihin, mikä, kuten olemme nähneet, voi johtaa matalampaan kokonaiskysyntään ja työttömyyteen.