Summio

Kirja

Ei kolikoita, kiitos

Tämä kirja on hulvaton, vauhdikas seikkailu, jossa joukko lapsia yrittää voittaa valtavan käteispalkinnon keräämällä jokaisen koulunsa kolikon.

11 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Kolikkojengi: Gordon Kormanin Hulvaton Kouluseikkailu

Gordon Korman on mestari kuvailemaan yläkoulun kaaottista, hilpeää ja joskus yllättävän syvällistä maailmaa, ja "No Coins, Please" on tästä loistava esimerkki. Tämä kirja ei ole vain tarina; se on kokemus, pyörremyrsky läpi absurdiuden, joka voi syttyä, kun joukko lapsia, hullu kilpailu ja kolikkoja täynnä oleva koulu kohtaavat. Unohda tavalliset koulukiusaamistarinat; tämä kirja nostaa volyymin kaakkoon tarjoten kerronnan, joka on yhtä energinen kuin viihdyttäväkin. "No Coins, Please" kertoo pohjimmiltaan näennäisen yksinkertaisesta, mutta täysin mielipuolisesta kilpailusta. Lähtökohta on villi: paikallisen ruokapaikan omistaja, herra Starch, päättää tarjota huikean palkinnon – 10 000 dollaria – kenelle tahansa, joka pystyy keräämään jokaisen kolikon Northgate Junior High'n rajojen sisältä. Emme puhu muutamasta dollarista automaattien uumenissa; puhumme jokaisesta pennistä, nikkelistä, dimeistä ja neljännesdollareista, jotka ovat koskaan päätyneet kouluun, unohtuneista taskuista pölyisiin lukkoihin. Itse haaste on nerokas veto, joka hyödyntää aarteenetsintöjen universaalia vetovoimaa ja valtavan palkinnon vastustamatonta houkutusta. Tarinan syövereihin heittäydytään välittömästi, ja tutustumme hahmogalleriaan, joka on yhtä värikäs ja monipuolinen kuin heidän metsästämänsä kolikotkin. Opimme tuntemaan päähenkilöt, joukon opiskelijoita, jotka eri syistä päättävät tarttua tähän monumentaaliseen tehtävään. Siellä on kunnianhimoinen johtaja, operaation aivot, koominen apuri ja vastahakoinen osallistuja – klassinen kokoonpano, joka tekee Kormanin tarinoista niin samaistuttavia. He eivät ole supersankareita tai ihmelapsia; he ovat vain tavallisia lapsia, ja juuri siksi heidän pyrkimyksensä on niin mukaansatempaava. Näemme itsemme, tai ainakin koulumuistomme, heijastuvan heidän kamppailuissaan ja voitoissaan. Mikä tekee "No Coins, Please" -kirjasta todella loistavan, on sen teemojen käsittely, jotka resonoivat kauas koulun käytävien ulkopuolelle. Yksi merkittävimmistä on yhteisen toiminnan ja yhtenäisen, vaikkakin oudon, päämäärän voima. Kun herra Starch julkistaa kilpailun, Northgate Junior High muuttuu. Aluksi se on vapaata riistaa, hullua kilpajuoksua, jossa kaikki tavoittelevat omaa etuaan. Mutta päivien muuttuessa viikoiksi ja tehtävän ilmeisen mahdottomuuden käydessä selväksi, jokin muuttuu. Oppilaat alkavat ymmärtää, että edes pienellä mahdollisuudella heidän on työskenneltävä yhdessä. Tämä ei ole tyypillinen koulutehtävä, jossa yhteistyö määrätään; tämä on spontaania, kehittyvää yhteistyötä, joka syntyy jaetusta, absurdista tavoitteesta. Kirja havainnollistaa kauniisti, kuinka yhteinen, kiehtova päämäärä voi ylittää yksilölliset erot ja pikkumaiset kilpailut, yhdistäen monimuotoisen opiskelijakunnan yhteiseen asiaan. Toinen merkittävä teema on ihmisluonnon ennakoimattomuus ja epätodennäköisten sankareiden nousu. Kolikoiden kerääminen paljastaa piilotettuja lahjakkuuksia ja yllättäviä johtamisominaisuuksia. Oppilaat, jotka saattavat tavallisesti