Tiivistelmän esikatselu
Aristoteleen Sääopin Ihmeet: Luonnon Vähemmän Täydellisen Järjestyksen Syväsukellus
Moikka! Tänään sukellamme johonkin tosi siistiin, jatkaen siitä mihin jäätiin luonnon perusasioiden ymmärtämisessä. Ollaan jo pureskeltu universumin peruspalikoita, luonnollisia liikkeitä ja tähtien sekä planeettojen järjestystä taivaalla. Oltiin jopa juteltu elementeistä – tiedäthän, maa, ilma, tuli ja vesi – ja miten ne muuttuvat toisikseen, johtaen asioiden syntyyn ja tuhoutumiseen. Aikamoista settiä, eikö? Mutta Aristoteles, se alkuperäinen filosofi, jonka ajatuksia tässä kanavoidaan, huomauttaa, että hänen suuressa pohdinnassaan on vielä pala käsiteltävänä. Tämä seuraava osa on se, mitä melkein kaikki ennen häntä kutsuivat meteorologiaksi. Nyt kun kuulet sanan 'meteorologia', ajattelet varmaan sääennusteita, vai mitä? Sadetta, aurinkoa, pilviä, tuttua juttua. Ja joo, se on osa sitä, mutta Aristoteleen näkökulma on paljon laajempi ja rehellisesti sanottuna paljon kiehtovampi. Hän määrittelee tämän alan koskevan ilmiöitä, jotka ovat luonnollisia, mutta joiden järjestys on vähemmän täydellinen kuin tähtien suuren, ennustettavan tanssin tai elementtien perusmuutokset. Ajattele sitä luonnon hieman sotkuisempana, arvaamattomampana puolena. Nämä ilmiöt tapahtuvat tietyllä alueella – alueella, joka on lähimpänä taivaankappaleiden jatkuvaa liikettä. Se on kuin ilmakehän kerros heti taivaankannen alapuolella, missä asiat muuttuvat vähän… mielenkiintoisemmiksi.
Mitä Tässä 'Meteorologian' Sekamelskassa Oikein On?
Minkälaisia asioita siis kuuluu Aristoteleen meteorologisen sateenvarjon alle? Valmistaudu, sillä kyseessä on villi kyyti: Linnunrata: Jep, se utuinen valokaari, joka levittäytyy yötaivaalle. Aristoteles halusi selvittää, mistä siinä oli kyse. Komeetat: Ne tuliset, kiitävät vierailijat, jotka ovat säikäyttäneet ja kiehtoneet ihmisiä vuosituhansia. Mitä ne ovat? Mistä ne tulevat? Meteorit (Tähdenlennot): Ne lyhytaikaiset valojuovat, joita näemme vilahtavan taivaalla. Ovatko ne taivaallisia? Ilmakehällisiä? Jotain muuta? Mutta siinä se ei lopu. Hän on myös superkiinnostunut ilman ja veden yhteisistä ominaisuuksista – eli niiden luonteesta ja käyttäytymisestä. Tässä homma alkaa lähestyä sitä, mitä pidämme säänä ja ilmastona: Ilman ja veden vuorovaikutukset: Miten nämä kaksi elementtiä vaikuttavat toisiinsa? Mitä tapahtuu, kun ne sekoittuvat, lämpenevät, jäähtyvät tai tiivistyvät? Maan rooli: Tutkimus ulottuu itse Maan tyyppeihin ja osiin sekä siihen, miten sen piirteet vaikuttavat. Ajattele vuoria, laaksoja, vesistöjä – miten ne käyttäytyvät ja ovat vuorovaikutuksessa ilmakehän kanssa? Kaikki tämä, hän väittää, valaisee syitä joihinkin dramaattisimpiin luonnonilmiöihin, joita todistamme: Tuulet: Miksi ne puhaltavat? Mikä niitä voimaannuttaa? Se liittyy kaikkiin näihin ilma- ja vesi-dynamiikkoihin. Maanjäristykset: Mikä saa maan tärisemään? Aristoteles yhdistää tämän Maan liikkeisiin ja ominaisuuksiin, todennäköisesti maanalaisen ilman ja veden vaikutuksesta. Seuraukset: Ja tietenkin, kaikki näiden ilmiöiden aiheuttamat kerrannaisvaikutukset. Maanjäristys voi aiheuttaa tsunamin, tai kova tuuli voi vaikuttaa mereen – näistä seurauksista hän puhuu.
Arvoituksellinen ja Selitettävissä Oleva
Tässä on ratkaiseva pointti, jonka Aristoteles tekee: mitä tulee näihin meteorologisiin ilmiöihin, jotkut arvoituttavat meitä, kun taas toiset sallivat selityksen jossain määrin. Tämä on niin maanläheinen ja realistinen näkemys tieteellisestä tutkimuksesta. Hän ei väitä, että hänellä olisi kaikki vastaukset. Hän myöntää, että jotkut asiat ovat vain pirun vaikeita selvittää, jopa parhailla havainnoilla ja päättelyllä. Mutta hän painottaa, että voimme silti selittää joitain niistä. Tämä on tieteellisen edistyksen ydin – rajojen työntäminen ymmärryksessä, vaikka emme ratkaisisi kaikkea kerralla. Ja ilmiöiden lista vain jatkuu ja intensiivistyy: Ukkoset: Ne äkilliset, räjähtävät salamat ja ukkoset. Mikä ne aiheuttaa? Pyörremyrskyt ja Tulipyörteet: Ne tuhoisat, pyörivät ilmapatsaat, jotka joskus kantavat tulta. Miten ne muodostuvat? Konsolidaatio: Hän mainitsee myös toistuvat ominaisuudet, jotka johtuvat 'konsolidaatiosta'. Tämä viittaa todennäköisesti prosesseihin, joissa aineet yhdistyvät ja kovettuvat, kuten rakeiden, jään tai jopa tiettyjen kivilajien muodostuminen, ilmakehän olosuhteiden vaikutuksesta.
Suuri Finaali: Eläimet ja Kasvit
Kun on painiskeltu kaikkien näiden monimutkaisten, usein kaoottisten luonnonilmiöiden kanssa, Aristoteles sanoo, että hänen suuren filosofisen projektinsa viimeinen askel on tarkastella eläimiä ja kasveja. Hän haluaa selittää ne, sekä yleisellä tasolla että yksityiskohtaisesti. Tämä osoittaa hänen uskomattoman kunnianhimonsa – luoda täydellinen kehys koko luonnon maailman ymmärtämiselle, perus elementeistä ja taivaankappaleista monimutkaisimpiin eläviin organismeihin. Kun se on tehty, hän päättelee, hänen alkuperäinen tehtävänsä – hänen valtava projektinsa luonnon selittämiseksi – on valmis. Se on kuin hän rakentaisi valtavan, monimutkaisen palapelin, ja meteorologia on valtava, haastava pala, joka yhdistää kosmoksen maanpäälliseen ja tasoittaa tietä elämän ymmärtämiselle. Joten, puretaan tätä 'meteorologiaa' tarkemmin. Se ei ole vain lista outoja taivaan tapahtumia; se on systemaattinen yritys ymmärtää syitä ja mekanismeja ilmiöiden takana, jotka tapahtuvat sublunaarisella alueella – hänen näkemyksensä mukaan kuun alapuolella. Tämä eroaa taivaiden täydellisestä, ikuisesta ja muuttumattomasta valtakunnasta.
Tähtien Alapuolinen Valtakunta: Erilainen Muutoksen Laatu
Aristoteles näki universumin jaettuna kahteen pääalueeseen: 1. Taivaallinen Valtakunta: Tämä sisältää kuun, auringon, planeetat ja tähdet. Se on täydellisyyden, ikuisen liikkeen (luonnollisesti ympyränmuotoisen) ja muuttumattomien aineiden (eetteri) valtakunta. Järjestys täällä on täydellinen. 2. Maallinen (Tähtien Alapuolinen) Valtakunta: Tämä on kaikki kuun alapuolella – Maa, ilma, tuli ja vesi. Se on muutoksen, syntymisen ja tuhoutumisen valtakunta. Asiat syntyvät, kasvavat, mätänevät, kuolevat. Liike täällä ei ole välttämättä täydellistä tai ikuista; se on usein lineaarista ja alttiina neljän elementin jatkuvalle vuorovaikutukselle. Järjestys täällä on vähemmän täydellinen, vaihtelevampi ja altis ilmiöille, joita kutsumme 'meteorologisiksi'. Meteorologia on siten ensisijaisesti tutkimusta näillä maallisilla alueilla tapahtuvista prosesseista, erityisesti niistä, joihin taivaallisen valtakunnan rajapinta – ilmakehä ja sen vuorovaikutukset – vaikuttaa.
Ilmiöiden Purkaminen:
Käydään hieman tarkemmin läpi joitakin erityisiä ilmiöitä, joita Aristoteles mainitsee: Linnunrata: Aristoteleen mielestä tämä ei ollut moderni galaksi. Hän uskoi sen olevan ilmiö, joka liittyy ilmakehän tulipaloihin tai sähköpurkauksiin, ehkä johtuen taivaankappaleiden kitkasta tai 'palavan höyryn' keskittymisestä yläilmakehään, lähellä kiintotähtien sfääriä. Sitä pidettiin eräänlaisena ilmakehän tapahtumana, vaikkakin valtavana ja pysyvänä, erillään itse tähdistä. Komeetat: Nämä olivat iso juttu. Toisin kuin planeetat, jotka liikkuivat ennustettavilla ympyräradoilla, komeetat ilmestyivät epäsäännöllisesti, liikkuivat arvaamattomasti ja näyttivät usein tulisilta. Aristoteles ja monet hänen jälkeensä pitivät niitä ei taivaankappaleina kuten planeettoja, vaan ilmakehän ilmiöinä. Hän ehdotti, että ne olivat pohjimmiltaan 'palavia tähtiä' tai tulisia huurua yläilmakehästä, ilmestyen kun ilma oli kuivaa ja häiriintynyttä. Niiden ilmestymistä pidettiin usein ennusmerkkinä, heijastaen tämän tähtien alapuolisen alueen havaittua epävakautta verrattuna taivaankansiin. Meteorit (Tähdenlennot): Näitä pidettiin myös ilmakehän ilmiöinä, todennäköisesti johtuen aineiden syttymisestä tai kitkasta yläilmassa niiden liikkuessa nopeasti. Ajattele sitä kuin lyhyenä, tulenhehkuisena juovana, jonka aiheuttaa jotain, joka palaa putoessaan tai liikkuessaan ilman läpi. Ilman ja Veden Ominaisuudet: Tämä on ydin siitä, mitä kutsumme sääksi. Aristoteles oli kiinnostunut: Tiivistyminen ja Harventuminen: Miten ilma ja vesi muuttavat tiheyttään. Lämpeneminen saa ilman 'harventumaan' (laajenemaan ja tulemaan vähemmän tiheäksi), kun taas jäähtyminen saa sen 'tiivistymään' (kutistumaan ja tulemaan tiheämmäksi). Haihtuminen ja Sadanta: Miten vesi muuttuu höyryksi ja nousee, ja miten tämä höyry lopulta jäähtyy, tiivistyy ja putoaa takaisin sateena, lumena tai rakeina. Tuulet: Hän selitti tuulet ilman liikkeenä. Tämä liike saattoi johtua ilmakehän yleisestä lämpenemisestä ja jäähtymisestä, luoden paine-eroja, tai tietyistä paikallisista tapahtumista, kuten tulipaloista tai maanjäristyksistä, jotka työnsivät ilmaa. Lämpöenergian aiheuttama ilman laajeneminen oli keskeinen tekijä. Pilvet ja Sade: Pilvet muodostuivat ilmassa haihtuneen kosteuden tiivistymisestä. Sade tapahtui, kun nämä tiivistyneet höyryt tulivat riittävän raskaiksi pudotakseen. Ukkonen ja Salama: Nämä yhdistettiin ilman nopeaan lämpenemiseen ja laajenemiseen myrskyn aikana. Salama oli syttyminen tai välähdys, jonka tämä nopea laajeneminen aiheutti, ja ukkonen oli ääni, jonka aiheutti ilman myöhempi 'räjähtäminen' tai purkautuminen. Maanjäristykset: Aristoteleen järistysteoria oli kehittynyt. Hän uskoi, että ne johtuivat ilman (tai höyryn) liikkeestä Maan sisällä. Kun Maan sisällä oleva ilma lämpenee, se laajenee ja yrittää paeta. Jos ympäröivä maa vangitsee sen, se voi aiheuttaa tärinää ja ravistella maata sen liikkuessa. Hän yhdisti tämän myös sateisiin – rankkasateet saattoivat valua Maahan, jäähtyä ja luoda
