Summio

Kirja

Fyysinen kulttuuri ja kaunis keho

Tutustu siihen, miten etelävaltioiden naisten liikuntaa muokkasivat naiseuden ihanteet ja miten se vaikutti heidän fyysiseen, älylliseen ja emotionaaliseen elämäänsä.

41 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Naisen Kehollinen Kulttuuri Amerikassa Ennen Sisällissotaa: Syväsukellus Fyysiseen Kulttuuriin

Moikka! Ootko koskaan miettinyt, millaista oli naisten kuntoilu silloin muinoin? Puhutaan Yhdysvaltojen antebellum-kaudesta – siis ajasta ennen sisällissotaa, suurin piirtein 1800-luvun alusta aina vuoteen 1860 asti. Se oli valtavan muutoksen aikaa, ja usko tai älä, liikunta ja se, miltä naisten kuului näyttää ja tuntua, oli aika iso juttu. Tässä ei ole kyse pelkästään painojen nostamisesta tai maratonien juoksemisesta (vinkki: ne eivät oikein olleet juttu naisille silloin!). Kyseessä on superkiinnostava tarina siitä, miten yhteiskunnan käsitykset siitä, mitä 'sopiva' nainen oli – fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti – kietoutuivat syvästi siihen, miten häntä kannustettiin liikkumaan. Pääasiallinen oppaamme tässä kiehtovassa maisemassa on tutkija nimeltä Todd, joka on kiro- ja terveyskasvatuksen velho Texasin yliopistosta Austinista. Todd sukeltaa naisten liikuntajärjestelmien monimuotoiseen maailmaan antebellum-vuosina. Hienoa on se, miten nämä liikuntajärjestelmät eivät liittyneet vain vahvemmaksi tai terveemmäksi tulemiseen, niin kuin me ehkä ajattelisimme nykyään. Ei suinkaan, ne liittyivät usein tähän hyvin spesifiin ihanteeseen naiseudesta. Ajattele herkkyyttä, sulokkuutta, osaamista ja moraalista puhtautta. Todd näyttää, miten näihin harjoitusjärjestelmiin aktiivisesti osallistuminen todella muutti amerikkalaisia naisia – ei vain heidän kehojaan, vaan myös heidän mieliään ja tunteitaan. Eikä kyse ollut vain satunnaisista trendeistä. Oli todellisia ihmisiä, todellisia kouluttajia ja jopa joitain ajattelijoita, joita et ehkä odottaisi, jotka ajoivat näitä ajatuksia. Todd valottaa joitain vakavasti otettavia keskeisiä hahmoja. Puhumme pioneereista kuten Sarah Pierce ja Mary Lyon, jotka olivat ratkaisevia naisten koulutusmahdollisuuksien luomisessa. Sitten on William Bentley Fowle ja Catherine Beecher, joilla oli vahvoja mielipiteitä siitä, miten naisia tulisi kouluttaa, mukaan lukien heidän fyysinen koulutuksensa. Jopa hahmot kuten David P. Butler ja karismaattinen Dio Lewis, jotka toivat uusia liikunnan muotoja massoille, näyttelevät osaa. Ja arvaa mitä – jopa frenologi, Orson S. Fowler, saa maininnan! Frenologia, tiedäthän, se ajatus persoonallisuuksien lukemisesta kallon muodoista? Se osoittaa, miten verkottunutta kaikki oli silloin. Joten, valmistaudu, sillä lähdemme matkalle ajassa taaksepäin. Puramme 'ihanteellisen' antebellum-naisen, tutkimme millaisia harjoituksia hän saattoi tehdä (tai hänen odotettiin tekevän), näemme, miten näiden aktiviteettien oli tarkoitus muokata hänen luonnettaan, ja tapaamme avainhenkilöt, jotka vaikuttivat koko tähän liikkeeseen. Se on tarina enemmän kuin vain fyysisestä kunnosta; se on tarina kulttuurista, identiteetistä ja naisten kehittyvästä roolista Amerikassa.

Kultainen Häkki: Millainen Oli 'Ihanteellinen' Antebellum-Nainen?

Ennen kuin voimme todella syventyä liikunta-osaan, meidän on ymmärrettävä tausta. Mitä yhteiskunta odotetti naisilta antebellum-kaudella? Se oli todella spesifi kuva, ja rehellisesti sanottuna se kuulostaa melko rajoittavalta meidän modernista näkökulmastamme. Vallitsevaa ihannetta kutsuttiin usein 'Tosinaisen Naisellisuuden Kultiksi' tai 'Tasavaltalaisäitiydeksi'. Tämä ei ollut vain hyvänä vaimona tai äitinä olemista; se oli koko filosofia naisen paikasta ja tarkoituksesta. Ajattele näitä keskeisiä piirteitä, jotka nostettiin kultastandardiksi: Hurskaus: Syvä uskonnollinen usko ja omistautuminen olivat ensisijaisia. 'Todenmukaisen naisen' odotettiin olevan hartaasti uskovainen, moraalinen ja kodin henkinen opas. Hänen hyveensä nähtiin välttämättömänä yhteiskunnan moraaliselle kudokselle. Puhtaus: Tämä liittyi kaikkeen viattomuuteen ja siveyteen, sekä fyysisesti että henkisesti. Naisten odotettiin olevan koskemattomia maailman kovilta todellisuuksilta, säilyttäen herkän ja tahraton maineen. Tämä kääntyi usein fyysiseksi heikkoudeksi, tunteeksi, että naiset olivat luonnostaan heikompia ja alttiimpia sairauksille kuin miehet. Alistuminen: Naisten odotettiin olevan lempeitä, myöntyväisiä ja kuuliaisia elämänsä miehille – isille, aviomiehille, veljille. Heidän roolinsa oli ensisijaisesti kotitaloudellinen, keskittyen kotiin ja perheeseen, miesvaltaista auktoriteettia kunnioittaen. Kotitalouskeskeisyys: Kotiäitiyttä pidettiin naisen luonnollisena alueena, turvapaikkana ulkomaailman turmelevilta vaikutuksilta. Heidän velvollisuutensa keskittyivät kodinhoidon hallintaan, lasten hoitamiseen ja aviomiehelle mukavuuden ja järjestyksen turvapaikan tarjoamiseen. Tämä tarkoitti usein sisällä pysymistä, poissa raskaasta toiminnasta tai julkisesta elämästä. Nyt saatat miettiä: "Okei, jos ihanteellisen naisen piti olla herkkä, hurskas ja pysyä kotona, miten liikunta sopii tähän kuvaan?" Siinä on kiehtova käänne! Kyse ei ollut naisten muuttamisesta urheilijoiksi tai lähettämisestä kilpailemaan. Sen sijaan liikunta kehystettiin usein keinona täydellistää juuri näitä ihanteita, tai ainakin tehdä naisista parempia täyttämään määrätyt roolinsa.

'Herkän' Kehon Paradoksi

Naisellinen heikkous oli syvästi juurtunut käsitys. Naisia kuvattiin usein fyysisesti heikompina, alttiina hermostuneisuudelle ('hysteria' oli yleinen diagnoosi) ja yleisesti vähemmän jäntevinä kuin miehiä. Tätä havaittua heikkoutta ei välttämättä pidetty negatiivisena asiana; joissain suhteissa se vahvisti heidän oletettua moraalista ylivertaisuuttaan ja tarvettaan suojeluun. Oli kuitenkin myös kasvavaa tietoisuutta siitä, että äärimmäinen heikkous saattoi haitata naisen kykyä hoitaa kotitaloutta, kasvattaa lapsia tehokkaasti tai edes ylläpitää omaa henkistä ja mielenterveyttään. Tässä liikunta alkoi hiipiä kuvaan, mutta hyvin spesifillä agendalla. Tavoitteena ei ollut rakentaa raakaa voimaa. Sen sijaan pyrittiin kehittämään kehoa, joka oli riittävän terve täyttämään kotitaloudelliset ja moraaliset velvollisuutensa, mutta joka silti ilmentäisi toivottua naisellista sulokkuutta. Ajattele sitä 'osaavan' fyysisen terveyden saavuttamisena. Nainen, joka oli liian heikko, saatettiin nähdä puutteellisena itsensähuollossa tai jopa tahdonvoimassa. Liian vahva, ja hän saattoi näyttää epänaiselliselta tai jopa haastaa yhteiskunnallisia normeja.

Liikunta Itsekehityksenä ja Osaamisena

Joten miten liikunnasta tuli työkalu tähän herkän tasapainoilun tasapainottamiseen? Sitä esitettiin usein itsekehityksen muotona, keinona naisille kehittää kurinalaisuutta, sulokkuutta ja terveellistä ruumiinrakennetta. Tämä sopi täydellisesti laajempaan viktoriaaniseen itsekehityksen ja osaamisen korostamiseen. Tässä yhteydessä fyysinen toiminta voitiin nähdä toisena taitona, jonka voi hallita, kuten pianonsoitto, kirjonta tai ranskan puhuminen. Sulokkuus ja Ryhti: Monet harjoitukset keskittyivät asentoon, kantavuuteen ja sulavaan liikkeeseen. Ajattele tanssia, sulavia liikkeitä korostavia kalisteenisia harjoituksia tai jopa erityisiä kävelyharjoituksia. Ajatuksena oli liikkua tavalla, joka oli silmälle miellyttävä, hienostunut ja arvokas – kaikki todellisen naisen tunnusmerkkejä. Terveys Kotitaloustehtäviin: Tietty taso fyysistä jäntevyyttä oli välttämätöntä kotitalouden hoitamiseksi, mikä ihanteellisesta vapaa-ajasta huolimatta saattoi olla vaativaa. Liikuntaa edistettiin sairauksien torjumiseksi, ruoansulatuksen parantamiseksi, keuhkojen vahvistamiseksi (erityisesti tärkeää tuberkuloosin aikakaudella) ja yleisesti kestävyyden rakentamiseksi kotitalouden ja lastenhoidon rasituksiin. Terve äiti oli paremmin varustautunut kasvattamaan terveitä lapsia ja hoitamaan kotiaan tehokkaasti. Henkinen ja Moraalinen Kurinalaisuus: Säännölliseen liikuntaan osallistumista pidettiin myös keinona kehittää henkistä kurinalaisuutta ja itsesäätelyä. Harjoitusohjelmaan sitoutuminen, fyysisten haasteiden (vaikkakin vähäisten) voittaminen ja ruumiillisen tietoisuuden kehittäminen voitiin kehystää luonteen kehittämiseksi. Kyse oli itsensä hallitsemisesta, jota pidettiin todellisen naiseuden olennaisena osana. Pohjimmiltaan antebellum-liikuntaliike naisille oli monimutkainen neuvottelu jäykkien yhteiskunnallisten odotusten ja kasvavan kiinnostuksen välillä terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kyse oli liikunnan sovittamisesta olemassa olevaan 'Tosinaisen Naisellisuuden' viitekehykseen, käyttäen sitä työkaluna, joka vahvistaa, eikä horjuta, määrättyä naisellista ihannetta. Se oli liikuntaa tarkoituksena olla parempi nainen, kyvykkäämpi vaimo ja äiti, ja moraalisesti nuhteettomampi yksilö, samalla säilyttäen ulkoisen herkän sulokkuuden kuvan.

Antebellum-Liikkeen Arkkitehdit: Keskeiset Hahmot ja Heidän Filosofiansa

Tämä koko liike ei tapahtunut vahingossa. Useat vaikutusvaltaiset hahmot pelasivat ratkaisevaa roolia siinä, miten fyysistä koulutusta ja liikuntaa ymmärrettiin ja toteutettiin naisille antebellum-kaudella. Todd korostaa useita näistä henkilöistä, joiden ajatukset ja työt loivat pohjan tuleville kehitysaskelille naisten terveyden ja kuntoilun alalla. Tavataan joitain keskeisiä toimijoita:

Sarah Pierce (1767-1852): Naiskoulutuksen Edelläkävijä

Sarah Pierce oli todellinen naisten koulutuksen uranuurtaja. Hän perusti Litchfield Female Academyn Connecticutissa vuonna 1792, yhden varhaisimmista oppilaitoksista, joka oli omistettu tyttöjen kouluttamiselle perustason lukutaitoa pidemmälle. Vaikka hänen painopisteensä oli laaja, kattaen akateemiset aineet ja taiteet, hän ymmärsi fyysisen hyvinvoinnin merkityksen opiskelijoilleen. Pierce uskoi, että koko ihmisen kouluttaminen sisälsi huomion kiinnittämisen heidän fyysiseen terveyteensä. Hänen akatemiansa tarjosi jäsennellyn ympäristön, jossa nuoret naiset saivat koulutusta, joka valmisti heitä elämään, ja tämä sisälsi fyysisen osaamisen ja hyvän terveyden edistämisen, vaikkakin vallitsevien sosiaalisten normien puitteissa.