Summio

Kirja

Sarjakuvien ymmärtäminen

Tämä on ystävällinen oppaasi sarjakuvien toiminnan ymmärtämiseen, taiteesta ja tarinankerronnasta aina sarjakuvataiteen taikaan.

23 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Sarjakuvat: Visuaalisen tarinankerronnan syväanalyysi – Kuin puhuisit ystävälle

Moikka tyypit! Haluatteko sukeltaa syvemmälle sarjakuvien maailmaan, ettei vaan lukijana, vaan niinku oikeasti ymmärtäen, mikä niitä tekee niin siisteiksi? Mahtavaa, koska Scott McCloudin 'Understanding Comics' on kuin se Rosetta-kivi tälle uskomattomalle taidemuodolle. Unohtakaa ne sarjakuvat vaan lapsellisina höpinöinä tai supersankarijuttuina. McCloud purkaa nerokkaasti ja ajatuksia herättävästi, miten sarjakuvat toimivat perimmiltään, ja paljastaa ne voimakkaana, monipuolisena ja äärimmäisen sofistikoituneena välineenä. Hän ei puhu pelkästä taiteesta; hän puhuu ideoista, havainnoinnista, siitä miten me prosessoimme tietoa ja miten kasa staattisia kuvia voi luoda illuusion liikkeestä, tunteesta ja kokonaisista universumeista. Tää kirja on aikamoinen matka. Se on kuin McCloud veisi sut verhon taakse ja näyttäisi kaikki ne rattaat ja vivut, jotka tekevät sarjakuvataikuuden. Hän käyttää juuri sitä välinettä, jota hän selittää, selittääkseen sen – todella meta ja ihan sikana siistiä. Hän käsittelee kaikkea piirtämisen perusteista ja sommittelusta syvällisempiin juttuihin, kuten siihen, miten aivomme täyttävät aukkoja, miten ikoninen ja realistinen taide eroavat toisistaan, ja tietenkin sarjakuvataiteen historiaan ja kehitykseen. Eikä tää oo vaan tuleville sarjakuvantekijöille. Olit sitten kirjoittaja, taiteilija, suunnittelija, elokuvantekijä tai vaan tyyppi, joka tykkää ajatella, tää kirja muuttaa täysin sen, miten näet visuaalisen viestinnän ja tarinankerronnan. Joten, kiinnittäkää turvavyöt, koska puretaanpa vähän McCloudin neroutta. Tutkitaan, miksi sarjakuvat ovat enemmän kuin pelkkiä kuvia, miten ne haastavat aivomme ainutlaatuisilla tavoilla ja mitä voimme niistä oppia taiteesta, viestinnästä ja jopa elämästä itsestään. Tää on syväluotaus, joten kaiva mukava tuoli ja ehkä pientä evästä, koska lähdetään seikkailuun!

Sarjakuvien Ydinajatus: Väline, Ei Vain Genre

Ensinnäkin, pidetään tämä kirkkaana: McCloud on pakkomielteinen sarjakuvien määrittelyssä välineenä. Ajatelkaa sitä kuin elokuvaa tai kirjallisuutta. Elokuva ei ole vain elokuvia; se on tapa kertoa tarinoita liikkuvien kuvien avulla. Kirjallisuus ei ole vain romaaneja; se on kirjoitettuja sanoja. McCloud väittää, että sarjakuvat ovat samat – ne ovat sekventiaalista taidetta. Se tarkoittaa mitä tahansa kuvien yhdistelmää tarkoituksellisessa järjestyksessä, jonka tarkoituksena on välittää tietoa ja/tai esteettistä kokemusta katsojalle. TÄMÄ ON HULLUA. Se räjäyttää ovet auki perinteisen sarjakuvamuodon ulkopuolelle. Emojien sarja? Sarjakuva. Luolamaalausten sarja? Sarjakuva. Elokuvan storyboard? Sarjakuva. Lastenkirja kuvilla ja tekstillä? Ehdottomasti sarjakuva. Tämä laaja määritelmä on McCloudin lähtökohta kaikelle muulle. Hän haluaa meidän näkevän sarjakuvat ainutlaatuisena kielenä, jolla on oma kielioppi ja sanasto. Hän ei ole kiinnostunut vain mitä sanotaan, vaan miten se sanotaan kuvien ja sanojen järjestyksen kautta ajan myötä (tai ajan illuusion kautta).

'Kourun' Voima

Yksi aivoja räjäyttävimmistä konsepteista, jonka McCloud esittelee, on 'kouru'. Mikä se kouru on? Se on se pieni tila paneelien välissä. Kuulostaa merkityksettömältä, eikö? Väärin! McCloud väittää, että kouru on se paikka, missä todellinen taika tapahtuu. Se on tyhjä tila, joka pakottaa aivomme töihin. Emme vain näe Paneeli A:ta ja sitten Paneeli B:tä; me kuvittelemme siirtymän, liikkeen, tapahtumat, jotka tapahtuivat siinä hiljaisessa välikössä. Aivomme osallistuvat aktiivisesti luomaan virtausta ja täyttämään yksityiskohtia. Tämä tekee sarjakuvista niin voimakkaita – ne eivät vain näytä kaikkea; ne kutsuvat meidät osallistumaan kokemuksen luomiseen. Mieti tätä: sarjakuvapaneeli näyttää hahmon lyönnin puolivälissä, ja seuraava paneeli näyttää vastustajan horjuvan. Mitä tapahtui välissä? Aivosi täyttävät sen aukon. Juuri tämä aktiivinen osallistuminen, tämä päättelyn ja mielikuvituksen teko, on se, mitä McCloud korostaa sarjakuvamedian keskeisenä vahvuutena. Se on tarinankerronnan muoto, joka sitouttaa aivomme syvemmälle kuin esimerkiksi elokuva, joka vain näyttää meille lyönnin tapahtuvan reaaliajassa.

Taiteen Spektri: Sarjakuvasta Fotorealismiin

McCloud sukeltaa syvälle myös itse taiteen luonteeseen, sijoittaen sarjakuvien piirtämisen spektrille. Hän väittää, että sarjakuvat eivät ole vain yksinkertaisia piirroksia; ne ovat abstraktion muoto. Ja abstraktio, hän väittää, on voimakas työkalu. Miksi? Koska mitä abstraktimpi tai yksinkertaisempi piirros on, sitä enemmän ihmiset voivat nähdä itsensä siinä. Ajattele yksinkertaista, ikonista hymynaamaa. Kuka tahansa voi projisoida omat tunteensa siihen. Ajattele sitten hyperrealistista muotokuvaa. Se on jonkun toisen naama, heidän tietyillä tunteillaan. Mitä enemmän yksityiskohtia lisäät, sitä spesifisemmäksi kuva muuttuu ja sitä vähemmän tilaa on katsojalle projisoida omia kokemuksiaan siihen. Tämä on syy, miksi sarjakuvahahmot voivat olla niin universaalisti samaistuttavia. Hahmo kuten Mikki Hiiri, perusmuotoineen ja viivoineen, muuttuu tyhjäksi kankaaksi miljoonille katsojille, jotka voivat painaa siihen omia tunteitaan ja tarinoitaan. McCloud kutsuu tätä 'ihmisyyden maskiksi'. Tämä ajatus on vallankumouksellinen, koska se kääntää päälaelleen sen, mitä pidämme 'hyvänä' taiteena. Se ehdottaa, että joskus vähemmän on enemmän, erityisesti kun kyse on yhteyden luomisesta yleisöön. Kyse ei ole vain teknisestä taidosta, vaan taiteellisten valintojen tehokkuudesta idean välittämisessä tai tunteen herättämisessä.

Aika ja Tila Sarjakuvissa

Sarjakuvat ovat mestareita manipuloimaan aikaa ja tilaa. Miten? Paneelien järjestyksen kautta. Yksi sivu voi sisältää hetkiä, jotka kattavat sekunteja, päiviä tai jopa vuosia. McCloud selittää erilaisia siirtymätyyppejä paneelien välillä: Hetkestä hetkeen: Tämä keskittyy yhteen hetkeen, mutta näyttää pieniä muutoksia. Ajattele hahmon silmänräpäystä tai hienovaraista ilmeen muutosta. Se on hidasta, harkittua ja keskittyy vivahteisiin. Toiminnasta toimintaan: Tämä on yleisin tyyppi. Se näyttää yhden aiheen liikkeessä, siirtyen yhdestä toiminnosta toiseen. Kuten lyöntiesimerkissä: heilautus, osuma, rekyyli. Aiheesta aiheeseen: Tämä liittyy siirtymiseen yhdestä aiheesta toiseen samassa kohtauksessa. Saatat nähdä hahmon kasvon, sitten sen, mihin hän katsoo, ja sitten takaisin hänen reaktioonsa. Kohtauksesta kohtaukseen: Tämä hyppää merkittävien aika- ja etäisyysvälien yli. Ajattele paneelia, jossa hahmo menee bussiin, ja seuraavaa paneelia, jossa hän saapuu määränpäähänsä tunteja myöhemmin. Aspektista aspektiin: Tämä ei niinkään etene tarinassa, vaan luo tunnelmaa tai ilmapiiriä. Se näyttää kohtauksen tai tunteen eri puolia ilman, että tarina välttämättä etenee. Ajattele idyllisten maaseutunäkymien montaaasia. Ei-looginen (Non-sequitur): Tämä on villi kortti – ei loogista yhteyttä paneelien välillä. Se on järkyttävä ja usein käytetty koomiseen tai surrealistiseen efektiin. Kontrolloimalla näitä siirtymiä luojat voivat hallita tarinan tempoa ja rytmiä, vetää lukijan huomion ja ohjata heidän emotionaalista matkaansa. Se on hienostunut tanssi luojan tarkoituksen ja lukijan havainnon välillä.

Rakennuspalikat: Sanoista Maailmoihin

McCloud ei pysähdy suuriin filosofisiin ajatuksiin; hän menee syvälle siihen, miten sarjakuvat rakennetaan. Hän purkaa sarjakuvakielen elementit, ja se on melko kiehtovaa.