Summio

YouTube-video

Mindfulness-tarinoita lapsille | Luettavat lastenkirjat | Vooks-kertomusäänikirjat

Kokoelma sydäntä lämmittäviä tarinoita, jotka tutkivat mielikuvitusta, luontoa ja elämän yksinkertaisia iloja, täydellinen nuorille mielille ja nuorekkaille sydämille.

15 min lukuaika

Saatavilla kielillä

Tiivistelmän esikatselu

Tarinoiden lumo: Mielikuvitus, luonto ja läsnäolo pienille seikkailijoille

Morjesta vaan! Valmistaudu sukeltamaan superhauskaan tarinakokoelmaan, joka pyörii mielikuvituksen, luonnon ja ihan vaan sen läsnäolon ympärillä. Meillä on juttuja, jotka saavat sut ajattelemaan, nauramaan ja ehkä jopa innostumaan maailman tutkimisesta. Joten, käperry mukavaan paikkaan ja annetaan näiden mahtavien kertomusten viedä meidät mennessään!

Kirjan keskellä oleva muuri

Kuvittele kirja, jonka keskellä on muuri! Kuulostaa hassulta, eikö? No, tää tarina alkaa hahmolla, joka on ihan superiloinen tästä muurista. Se pitää hänet turvassa yhdellä puolella, kaukana sieltä epämiellyttävästä toisesta puolesta, varsinkin siitä peikosta, joka ilmeisesti tykkää syödä ihmisiä. Huh huh! Turvallisuus ensin, kai. Mutta sitten, juonenkäänne! Hahmo löytää itsensä toiselta puolelta muuria, nokikkain sen peikon kanssa. Mutta yllätys! Tämä peikko ei olekaan mikään karmiva hirviö; se on itse asiassa aika mukava ja haluaa esitellä, miten mahtava sen puoli kirjasta on. Siisti tapa alkaa miettiä, miten asiat eivät aina ole niin kuin miltä näyttävät ja miten jopa pelottavan näköiset jutut voivat olla ystävällisiä.

Kaivuri ja kukka

Tämä tarina kertoo ahkerasta kaivurista. Hän kuuluu isojen rekkojen jengiin – Nosturi, Puskutraktori ja Kaivuri – jotka rakentavat kiireisesti kaupunkia. He rakentavat rakennuksia, teitä ja siltoja, tekevät kaikenlaisia raskaita nostoja. Mutta eräänä päivänä, kun kaikki muut pitävät taukoa, Kaivuri törmää raunioista johonkin uskomattomaan: pieneen, kauniiseen kukkaan. Siitä hetkestä lähtien Kaivuri ryhtyy sen suojelijaksi. Hän kastelee sitä, suojaa sitä tuulelta ja jopa laulaa sille iltasatuja. Se on suloinen tarina kauneuden löytämisestä odottamattomista paikoista ja pienen, arvokkaan asian hoitamisesta. Mutta kun kaupungit kasvavat, tila käy vähiin. Voi ei. Puskutraktori, ajattelematta, leikkaa kukan vahingossa savupilven mukana. Voi Kaivuria! Mutta hän ei luovuta. Hän löytää jäljelle jääneet siemenet ja vie ne paikkaan, jossa mikään rekka ei ole koskaan käynyt, istuttaen ne huolella. Hän jatkaa näiden siementen hoitamista, laulaen niille iltasatuja, aivan kuten alkuperäiselle kukallekin. Se on voimakas viesti sinnikkyydestä, luonnon tärkeydestä jopa vilkkaassa kaupungissa ja siitä, miten yksi pieni ystävällinen teko voi johtaa uusiin alkuihin.

Vapaan hauskan löytäminen

Zane ja hänen isänsä viettävät fantastisen päivän, ja Zane miettii, mikä teki siitä niin täydellisen. Hänen isänsä selittää, että se oli 'vapaata hauskuutta'. Zane on kiinnostunut, mutta ei oikein saa siitä kiinni. Hänen isänsä sanoo, että hänen täytyy löytää se itse. Niinpä Zane lähtee etsintään! Hän tutkii taloaan, kaupunkiaan, puistoa ja jopa metsää etsien tätä vaikeasti tavoitettavaa 'vapaata hauskuutta' ylös ja alas. Hän kiipeää vuoria ja tutkii luolia, mutta sitä ei löydy mistään. Hieman lannistuneena Zane on jo luovuttamaisillaan, kun hän muistaa isänsä vihjeen aaltojen katsomisesta. Hän ryntää merelle isänsä kanssa, näkee täydellisen aallon ja sukeltaa siihen. Veden alla, paniikin sijaan, hän löytää rauhallisen, maagisen maailman täynnä merieläimiä. Hän nousee pintaan huudahtaen: 'Löysin sen!' Hänen isänsä kysyy, missä se oli, ja Zane tajuaa, että 'vapaa hauskuus' ei ole paikka; se on kaikkialla. Se on hiljaisissa hetkissä, tuulessa, auringonlaskussa – sinun täytyy vain hidastaa, hengittää ja olla läsnä. Tämä tarina on kaunis muistutus siitä, että onnellisuus ei ole jotain, mitä ostetaan; se on jotain, mitä koetaan olemalla tietoinen ja arvostaen ympäröivää maailmaa.

Niin vähän minusta

Leo on hukuksissa tehtävien alla. Hänen tehtävälistansa on loputon, ja hänestä tuntuu, että hän tarvitsisi enemmän 'itseään' saadakseen kaiken tehtyä. Poof! Yhtäkkiä on kaksi Leoa, sitten kolme, sitten neljä, ja se vain kertautuu, kunnes Leoja on kymmenen! He kaikki työskentelevät kiivaasti, mutta jotenkin tekemistä on silti liikaa. Keskellä kaikkea tätä kaaosta Leo livahtaa päiväunille. Hän herää, kun kaikki muut Leot vaativat tietää, mitä hän oli tehnyt, koska 'unelmointi' ei ollut listalla. Leo tajuaa jotain tärkeää: ehkä vastaus ei ole tehdä enemmän, vaan tehdä vähemmän ja tehdä se hyvin. Hän miettii: 'Mitä jos tekisin vähemmän, mutta antaisin parhaani?' Tarina päättyy siihen, kun Leo ymmärtää, että ehkä vain yksi Leo, jolla on aikaa unelmoida, on kaikki mitä hän todella tarvitsee. Se on hauska, hieman kaoottinen katsaus tuottavuuteen, ylikuormitukseen ja levon sekä mielikuvituksen tärkeyteen.

Lumen yli ja alla

Tämä on superkodikas tarina talvipäivästä suksilla. Kun kertoja liukuu 'lumen yli', hän havainnoi maailmaa yläpuolella – puita, taivasta, valppaan pöllöä, peuran jälkiä ja hyppäävää kettua. Mutta todellinen taika tapahtuu 'lumen alla'. Isä selittää, että lumen alla on salainen valtakunta, jossa pienet eläimet, kuten metsähiiret, myyrät ja lumikenkäjänikset, pysyvät turvassa ja lämpimänä. Heillä on tunneleita, viihtyisiä pesiä, ja he ovat piilossa yläpuolella olevalta maailmalta. Tarina kauniisti vertaa talven näkyvää maailmaa lumen alla olevaan, vilkkaaseen, piilossa olevaan elämään. Se korostaa eläinten uskomattomia sopeutumisia kylmän selviytymiseen, talvehtivista karhuista ja sammakoista aina ruokaa varastoiviin maaoraviin. Se on lempeä muistutus siitä, että vaikka pinnalla näyttäisi hiljaiselta ja uinuvaiselta, elämä tapahtuu aina alapuolella.