Tiivistelmän esikatselu
Marjanpoimijoiden Tarina: Salaisuuksien, Menetyksen ja Toivon Kutoma Kudelma
Morjesta! Istutaanpa hetkeksi alas ja jutellaan tästä aivan uskomattomasta kirjasta, "Marjanpoimijoista". Siis ihan oikeesti, tää on sellanen tarina, joka jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin. Se on ollut kansallinen bestseller, voittanut Barnes & Noble Discover Prizin ja napannut jopa Andrew Carnegie Medalin kaunokirjallisuuden saralla. Melkoinen saavutus, eikö? Mutta näiden palkintojen ja kunniamainintojen takana piilee jotain vielä syvempää: voimakas, tunteellinen matka, joka sukeltaa syvälle raskaisiin teemoihin, kuten menetykseen, rotuun, perhesalaisuuksiin ja ihmismielen uskomattomaan selviytymiskykyyn. Miten olisi tällainen alku: on heinäkuu, vuosi 1962. Mainen ilma on sakeana kypsyvien mustikoiden tuoksusta, ja Nova Scotiasta saapunut Mi’kmaq-perhe on kerääntynyt poimimaan niitä, toivoen hyvää kesätyötä. Heidän joukossaan on pieni Ruthie, eloisa nelivuotias, porukan nuorin. Mutta sitten, valtavilla mustikkapelloilla, Ruthie katoaa. Viimeinen, joka hänet näki, on hänen kuusivuotias veljensä Joe. Hän muistaa siskonsa istuvan lempikivellään pellon reunassa. Tämä hetki, tämä katoaminen, muodostuu arveksi, joka piinaa Joeta ja hänen perhettään lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Se on mysteeri, joka repii heidän elämänsä kangasta, haava, joka ei koskaan täysin parane. Sitten vaihdetaan maisemaa. Tutustumme Norma-nimiseen nuoreen tyttöön, joka kasvaa Mainessa, mutta aivan toisenlaisessa maailmassa. Hän on varakkaan perheen hellitty, ehkä jopa ylihuollettu, ainoa lapsi. Hänen isänsä on etäinen, omissa maailmoissaan viihtyvä hahmo, ja äiti on ahdistuksen ruumiillistuma, joka kietoo Normaa pumpuliin. Norman lapsuutta leimaavat oudot, toistuvat unet ja näyt. Ne tuntuvat enemmänkin katkonaisilta muistoilta kuin unilta, välähdyksiltä menneisyydestä, jota hän ei täysin tavoita. Vanhetessaan levottomuus kasvaa. Hän aistii salaisuuden luimivan oman perheensä sisällä, jotain, mitä hänen vanhempansa tarkoituksella piilottelevat häneltä. Intuitiostaan, jota hän ei voi sivuuttaa, ammentaen Norma aloittaa vuosikymmeniä kestävän matkan paljastaakseen tämän piilotetun totuuden, totuuden, jonka hän epäilee olevan paljon monimutkaisempi ja tuskallisempi kuin hän osaa kuvitellakaan. Kirjailija Amelia Peters, joka on itse Mi’kmaq-taustainen, tarttuu tähän monumentaaliseen tarinaan sellaisella armolla ja voimalla. Se on esikoisromaani, joka tuntuu sekä syvästi henkilökohtaiselta että universaalisti samaistuttavalta. Sitä on verrattu muihin upeisiin teoksiin, kuten "The Vanishing Half" ja "Woman of Light", ja rehellisesti sanottuna se seisoo omilla jaloillaan. Se on tarina raa'asta, lannistumattomasta totuuden etsinnästä, trauman heittämistä pitkistä varjoista ja ihmisrakkauden uskomattomasta, sinnikkäästä voimasta, joka voi kestää ajan ja tuskan yli. Tarina ytimessä: Kahden tytön ja jaetun mysteerin kertomus "Marjanpoimijoiden" sydämessä sykkii kaksoisnarratiivi, joka mestarillisesti kutoo yhteen Ruthien ja Norman elämät.
